Kaivomäen Kennel
Cairnterrierien kasvatusta kotioloissa

  

Historiaa ja tätä päivää

Aloitin kenneltoimintani vuonna 1993 Tuusniemen Petäjämäessä. Nimensä Kaivomäen kennel sai maatilamme mukaan, jota emännöin tuolloin. Nykyisin vanha sukutila jatkaa elämäänsä esikoistyttäreni hallinnassa, ja itse asun koirineni Tuusniemen Ruskilassa.
Olen Suomen Kennelliiton ja Cairnterrierikerhon jäsen, suorittanut Kennelliiton kasvattajakurssin sekä allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.

Aloitin kasvatustoimintani Jugoslavian paimenkoiralla, sarplaninacilla. Halusin perheeni ja maatilan turvaksi vartioivan koiran, joka viihtyi myös ulkona. En lämmennyt perinteisille vartiokoiraroduille, sen sijaan sytyin täydellisesti luettuani artikkelin, joka kertoi sarplaninacista. Tuolloin rotua ei saanut hankituksi Suomesta, joten tuotin narttupennun Kroatiasta. Pitkällisen odottelun jälkeen, vuonna 1991, olin onnellinen sarplaninacin omistaja.

                   
                                       Kaivomäen Larissa, kuva: Reea Kokko



Sarplaninacin pentuja syntyi vuosina 1994 - 2000 neljä pentuetta (21 pentua). Sarplaninacien kasvatus kuitenkin tyrehtyi jalostusmateriaalin puutteeseen. Narttu ei tiinehtinyt Ranskasta tilaamallani pakastespermalla, joten oli siirryttävä käyttämään sitä vähäistä uroskantaa jota Suomessa oli saatavilla. Syntyneet pennut olivat pääosin uroksia, ja kun kotiin jättämäni narttupentu osoittautui myöhemmin mahoksi, päätin jättää rodun kasvattamisen ainakin toistaiseksi. Tuohon aikaan minulla oli sarplaninacien ohella myös muita koirarotuja, jotka eivät olleet jalostuskäytössä. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään ”sarppia”, enkä ole suunnitellut hankkivani sellaista lähiaikoina, vaikka rotu on edelleenkin sydäntäni lähellä. 

     
                                 
                               Larissa ja Api (Golden Heroes Snapshot)           



Suurten koirien ystävänä, pikkuiset cairnterrierit tulivat elämääni kuin varkain - vallaten sydämeni. Veljeeni oli iskenyt koirakuume, jonka hankintaan hän pyysi apuani. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että oli vain yksi rotu ylitse muiden, jota voisin esittää pääkaupunkiseudulla pienessä yksiössä asuvalle hevirumpaliveljelleni - cairninterrieri. Tässä pienessä koirassa oli riittävästi luonnetta ja huumorintajua mukautumaan poikamiehen elämänkumppaniksi. Sopivan kasvattajan löydettyämme varasimme pennun, ja elokuussa 2007 Golden Heroes Snapshot, tuttavallisemmin Api, muutti veljelleni. Eipä aikaakaan kun halusimme hankkia toisen cairnin, tällä kertaa nartun. Apin kasvattajan avustamana saimme sen hankituksi Stonepile-kennelistä. 



             
              Api (Golden Heroes Snapshot)


Ensimmäinen kasvattamani cairnterrieripentue näki päivänvalon joulukuussa 2009. Tellu (Stonepile Just Like That) ja Api, saivat kaksi pentuetta, joista ensimmäisestä jäi kotiin pieni rumpalityttö Tupu (Kaivomäen Tama Superstar). Tupun ensimmäisestä pentueesta jäi puolestaan Milla (Kaivomäen Kamo Milla), joka jatkaa emiensä lailla kasvatustyötäni cairnien parissa.


            


Kasvatustyöni on pienimuotoista. Pyrkimyksenäni on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja rotumääritelmän mukaisia koiria.  
Asuminen luonnon keskellä mahdollistaa koirille runsaasti virikkeitä. Vapaasti liikkuessaan koirat saavat toteuttaa luonnollista viettiään ja työskennellä nenällään. Koirani ovat perheenjäseninä kaikessa touhussa mukana.